Oon tässä miettinyt miten ajaudun näihin säätösuhteisiin, vaikka en niitä hakemalla etsi. Etsin oikeaa ja aitoa parisuhdetta mutta en sellaista tunnu löytävän. Nytkin on menossa se kolmas pidempi säätö suhde.
Miehet sanovat etteivät hae mitään vakavaa, että tämä riittää heille. Osalle oon sanonut ettei se riitä mulle. Sen jälkeen ei oo miestä näkynyt. Miksi mä tyydyn tähän tilanteeseen vaikka satutan vain itseäni. Kaikein ikävintä tässä on se, että hyvin pian säädön loputtua saan kuulla tai lukea facesta, että ovat parisuhteessa vaikka ovat mulle sanoneet ihan toista. Mikä välimuoto mä oon? Kaipaan yhtälailla rakkautta, läheisyyttä ja sitä parisuhdetta.
Arvaatte varmaan kuinka monta kertaa olen miettinyt, että mikä mussa on vikana, kun en kelpaa kenellekkään.
Oon kiltti, luotettava, tunteellinen ja ihan ok nainen mutta kukaan ei halua oikeasti jakaa elämäänsä mun kanssa.
Alkaa oikeasti pikku hiljaa kyllästyttää. Tavallaan oon myös surullinen tilanteesta mä en halua olla hetken huumaa se ei enää riitä. Jokaisen säädön jälkeen päätän, tämä oli viimeinen ja hupsis huomaan taas olevani samassa tilanteessa.
En romantisoi parisuhdetta, tiedän ettei se aina ole onnea ja auringonpaistetta, mutta olisin valmis siihen kaikkeen mitä se sisällä pitää.
Adventti terveisin
Elli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti