27.11.21

Oon tässä miettinyt miten ajaudun näihin säätösuhteisiin, vaikka en niitä hakemalla etsi. Etsin oikeaa ja aitoa parisuhdetta mutta en sellaista tunnu löytävän. Nytkin on menossa se kolmas pidempi säätö suhde. 

Miehet sanovat etteivät hae mitään vakavaa,  että tämä riittää heille. Osalle oon sanonut ettei se riitä mulle. Sen jälkeen ei oo miestä näkynyt. Miksi mä tyydyn tähän tilanteeseen vaikka satutan vain itseäni. Kaikein ikävintä tässä on se, että hyvin pian säädön loputtua saan kuulla tai lukea facesta, että ovat parisuhteessa vaikka ovat mulle sanoneet ihan toista. Mikä välimuoto mä oon? Kaipaan yhtälailla rakkautta, läheisyyttä ja sitä parisuhdetta.

Arvaatte varmaan kuinka monta kertaa olen miettinyt, että mikä mussa on vikana, kun en kelpaa kenellekkään. 

Oon kiltti, luotettava, tunteellinen ja ihan ok nainen mutta kukaan ei halua oikeasti jakaa elämäänsä mun kanssa. 

Alkaa oikeasti pikku hiljaa kyllästyttää. Tavallaan oon myös surullinen tilanteesta mä en halua olla hetken huumaa se ei enää riitä. Jokaisen säädön jälkeen päätän, tämä oli viimeinen ja hupsis huomaan taas olevani samassa tilanteessa. 

En romantisoi parisuhdetta, tiedän ettei se aina ole onnea ja auringonpaistetta, mutta olisin valmis siihen kaikkeen mitä se sisällä pitää. 

Adventti terveisin

Elli

13.11.21

Tämä nykyajan sinkkuillu on kyllä ihmeellistä ensinnäkin on treffailua, deittejä, säätöä ja ehkä joskus, kun hyvin sattuu, jopa seurustelua.

Silloin joskus, kauan sitten, treffit olivat monesti alkua seurustelulle. 

Kiitos monien deittisivujen treffit ovat nykyään enemmän arvioimistilaisuus sille, että millainen ihminen on oikeasti profiilin takana. Kuvat ei aina kerro totuutta ja viestien vaihto ei välttämättä kerro ihmisestä kuin pienen osan. Siinä sitten päätetään halutaanko vielä tavata vai ei. Treffejä voi olla useita ja pikku hiljaa treffit saattavat muuttua deittaamiseksi. Deittikumppanin statuskin muuttuu nyt saatetaan jopa sanoa ystäville, että deittailee jotakin ja deittikumppani voidaan viedä vaikka kaverin synttäreille. Deittailijoiden parisuhdestatus pysyy kuitenkin sinkkuna. Someen saatetaan päivittää leffakäyntejä tms mutta ei deittikumppanin kasvoja ja nimeä. Saatetaan vain laittaa, että hyvässä seurassa. Tätä vaihetta kestää jonkin aikaa ja deittailun aikana sovitaan jatkuuko juttu seurusteluna vai lopetetaanko koko juttu. Itselläni on yksi kokemus deittailu/säätösuhteesta. Siinä siis yhdistyi nämä kaksi. Tämä suhde kesti yli vuoden. 

Sitten on säädöt eli suurin osa säädöistä on seksiin perustuvaa tapailua. Näitä on ollut itselläni tämän sinkkuiluni aikana kolme pidempää ja muutama lyhyt. Säätösuhteissa saa olla muitakin kumppaneita. Säädölle ei tarvitse selittää säätö hyväksyy muutokset ilman kysymyksiä. Mitään ei sovita etukäteen  ja monesti tapaamiset sovitaan hyvin lyhyellä aikataululla. Tapaamisvälit voivat olla jopa muutamia viikkoja. Säädöistä ei puhuta muille, säätöä ei viedä kaveritapamisiin. Säädön kanssa ei vietetä juhlapyhiä eikä oikein viikonloppujakaan. Säätöjä on yleensä niin kauan kuin se oikea löytyy tai molemmat tai toinen kyllästyy. Sinkkuuden alussa tällainen säätösuhde sopi minulle oikein hyvin. 

Nyt kaipaisi, että olisi vain se yksi jonka kanssa viettää aikaa niin viikonloppuina kuin juhlapyhinä. Joka uskaltaisi myös somessa päivittää olevansa parisuhteessa. Jonka ystävät ja perhe tietäisivät meidän olevan pari.

Painotan taas, hyvä lukija, tämä on vain minun näkemys ja kokemus.

Hyvää vuoden harmainta päivää!

Elli

Sinkkuudesta

 Hyvä lukija haluan tähdentää, että tämä blogi on täysin henkilökohtainen ja omiin kokemuksiin ja ajatuksiin perustuva.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla sinkku, niitä on juuri niin monta kuin on sinkkujakin.

Meitä on yli miljoona eli noin joka neljäs on sinkku. Parisuhdetta etsii n. 90% sinkuista ja minä olen yksi heistä.

Miksi me emme siis kohtaa ja löydä toisiamme?

Olen aina ollut parisuhde ihminen. En nauti sinkkuudesta, haluaisin jakaa arkeni ja elämäni jonkun kanssa. Rakentaa pikkuhiljaa kahden aikuisen suhdetta.

Tuntuu, että tässä iässä on aina vaan vaikeampaa löytää kumppani.

Hyvää tarkoittavat lauseet ovat alkaneet pikku hiljaa ärsyttämään. Sinkkuuden alkumetreillä toistettu lause "kun yksi ikkuna sulkeutuu, toinen avautuu"  alkoi ärsyttämään niin paljon, että melkein kiljuin, kun sitä toisteltiin monelta eri suunnalta.

Korona-aika oli itselleni yksinäisintä aikaa koskaan. Silloin toivoi, että elämässä olisi ollut joku. Sitä kuuluisaa omaa aikaa oli runsaasti. Kestän ja osaan olla yksin se ei tunnu minusta mitenkään kauhealta. Löydän kyllä tekemistä itselleni. Yksin olo ei ahdista minua. Pahemmalta tuntuu se yksinäisyys. Olisi mukavaa jakaa asioita toisen kanssa tai olla vain yhdessä.

Olen aktiivisesti etsinyt parisuhdetta pari vuotta eri deittisivuilta, arjesta, harrastuksista jne. Ja taas viljellään niitä viisaita ajatuksia " se tulee, kun sitä vähiten odotat" " ei se etsimällä löydy". No tähän ikään mennessä olen oppinut ettei sua kukaan kotoa tule hakemaan.

Hattua nostan niille jotka pystyvät elämään sinkkuna  ilman paineita kumppanista. Minä en siihen pysty. Näillä mennään muuta en voi😁

Marrasterkuin Elli

Parisuhteista

 Olen seurustellut tai elänyt parisuhteessa yli puolet elämästäni. Aloitin nuorena jo 13-vuotiaana seurustelin ensirakkauteni kanssa 2vuotta.

Sen jälkeen seurustelin muutamasta viikosta kuukausiin. Silloin 16vuotiaana kuukausikin oli ikuisuus. 

19vuotiaana kihlauduin ensimmäisen kerran, taidettiin olla peräti 4kk yhdessä ennen sormusten vaihtoa. No sitä onnea kesti puoli vuotta ja kihlaus purkautui.

Hyvin pian tapasin ainoan miehen jonka kanssa seisoimme papin edessä vannomassa ikuista rakkautta. Liitto kesti 3vuotta. Onneksi lapsia ei ilmaantunut.

Vietin neljä vuotta enemmän ja vähemmän villiä sinkkuelämää. Kaikenlaista mahtui noihin vuosiin. Oli jos jonkinlaista miestä. Yhden yön seikkailijoista muutaman kuukausien juttuihin. Täytyy myöntää, hauskaa oli.

Keskellä villeintä menoa tapasin tulevien lapsieni isän. Kolmas kihlaus ja kahden vuoden yhdessäolon jälkeen syntyi esikoinen ja muutama vuosi myöhemmin toinen lapsi näki päivän valon. 

Vajaa 20vuotta taivallettiin yhdessä kunnes huomasimme, että meitä yhdisti vain lapset.

Ja taas olin sinkkuna kuten edelliselläkin kerralla villiä sinkkuelämää vietettiin. Nyt ei pidempi aikaisia säätöjä löytynyt mutta vakituisia seksipartnereita oli muutama, jopa samaan aikaan🙈

Pari vuotta rilluteltuani tapasin itseäni nuoremman miehen jonka kanssa olin muutamia vuosia. Tämä viimeinen pidempi suhde oli erittäin traumaattinen ja haastava. Ero tuli 2018 kesäkuussa.

Sen jälkeen olen viettänyt Sinkkuelämää kohta 3.5vuotta.

Toki kaikenlaista säätöä on ollut mutta kukaan ei ole jäänyt vierelleni. No enhän mä muuten täällä kirjoittaisi😁

Jatkoa seuraa joten pysytään kuulolla. 

Syysterkuin Elli❤