Sinkkuudesta

 Hyvä lukija haluan tähdentää, että tämä blogi on täysin henkilökohtainen ja omiin kokemuksiin ja ajatuksiin perustuva.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla sinkku, niitä on juuri niin monta kuin on sinkkujakin.

Meitä on yli miljoona eli noin joka neljäs on sinkku. Parisuhdetta etsii n. 90% sinkuista ja minä olen yksi heistä.

Miksi me emme siis kohtaa ja löydä toisiamme?

Olen aina ollut parisuhde ihminen. En nauti sinkkuudesta, haluaisin jakaa arkeni ja elämäni jonkun kanssa. Rakentaa pikkuhiljaa kahden aikuisen suhdetta.

Tuntuu, että tässä iässä on aina vaan vaikeampaa löytää kumppani.

Hyvää tarkoittavat lauseet ovat alkaneet pikku hiljaa ärsyttämään. Sinkkuuden alkumetreillä toistettu lause "kun yksi ikkuna sulkeutuu, toinen avautuu"  alkoi ärsyttämään niin paljon, että melkein kiljuin, kun sitä toisteltiin monelta eri suunnalta.

Korona-aika oli itselleni yksinäisintä aikaa koskaan. Silloin toivoi, että elämässä olisi ollut joku. Sitä kuuluisaa omaa aikaa oli runsaasti. Kestän ja osaan olla yksin se ei tunnu minusta mitenkään kauhealta. Löydän kyllä tekemistä itselleni. Yksin olo ei ahdista minua. Pahemmalta tuntuu se yksinäisyys. Olisi mukavaa jakaa asioita toisen kanssa tai olla vain yhdessä.

Olen aktiivisesti etsinyt parisuhdetta pari vuotta eri deittisivuilta, arjesta, harrastuksista jne. Ja taas viljellään niitä viisaita ajatuksia " se tulee, kun sitä vähiten odotat" " ei se etsimällä löydy". No tähän ikään mennessä olen oppinut ettei sua kukaan kotoa tule hakemaan.

Hattua nostan niille jotka pystyvät elämään sinkkuna  ilman paineita kumppanista. Minä en siihen pysty. Näillä mennään muuta en voi😁

Marrasterkuin Elli